Itsenäisyyspäivän tervetuliaispuhe Naantalin Kristoffersalissa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö.

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita juhlimaan yhdessä isänmaamme Suomen 102  –vuotista taivalta itsenäisenä valtiona.

Kuulun siihen sukupolveen, joka on saanut nauttia rauhan, kasvun ja yltäkylläisyyden  aikakaudesta. Toinen maailmansota väritti kuitenkin lapsuuttani, sillä äitini perhe oli muuttanut tänne Naantaliin sodan jälkeen evakkona Kuolemajärveltä, Viipurin läheltä. Äitini isä, Iivari Thusberg kuoli sodassa talvisodan loppupäivinä eikä päässyt kasvattamaan kuutta tytärtään ja yhtä poikaansa aikuiseksi. Thusbergin perhe rakensi talonsa Soinisiin, lapset kävivät koulua Naantalissa ja opiskelivat äitinsä ja tätiensä avustuksella. Kaipuu takaisin kotiin Kuolemajärvelle eli äitini perheessä vahvasti vielä nuoruusvuosina 1960 -luvulla.

Lokakuussa kunnioitettavat sata vuotta täyttänyt äitini serkku, sotaveteraani Sulo Tuusvuori asui pitkään Aurinkosäätiön palvelutalossa, mutta valitettavasti Sulon voimat loppuivat muutama viikko sitten. Sulon koti sodan jälkeen oli tuossa Nuhjalassa, Etapin lähellä ja hän oli aktiivinen Naantalin politiikassa 1960 -luvulla ennen lähtöään kauppiasuralle. Sulon kautta sain tutustua isoisäni Iivarin elämäntaipaleeseen ja kuulla hänen ahkerasta ja peräänantamattomasta luonteestaan. Kunnioitan suuresti sitä arvokasta ja uhrautuvaa työtä, jota edeltävät sukupolvet ovat Suomen ja Naantalin eteen vuosikymmenien varrella tehneet rakentaen nykyistä tervettä ja vaurasta, demokraattista ja toimivaa yhteiskuntaa, kiitos siitä kaikille.

Miten meillä Naantalissa tänään menee?

Meillä jokaisella on varmaan asiasta oma näkökantamme, mutta minun mielestäni meillä menee erinomaisesti. Palvelumme ovat kattavat ja erinomaisessa kunnossa vanhustenhuollosta lapsiin asti. Meillä on mahdollisuus parantaa palvelujamme ja palkata uusia henkilöitä sinne missä heitä tarvitaan, lähivuosina lähinnä vanhuspalveluihin, kotihoitoon ja sairaanhoitoon. Meillä on myös mahdollisuus panostaa ennaltaehkäisevään työhön kattavasti yli hallintorajojen.

Naantali investoi lähivuosina voimakkaasti uuteen päiväkoti- ja kouluverkkoon, perhetaloihin. Ensin uusitaan Palvan koulu Velkualla, sen jälkeen rakennetaan uusi perhetalo Luonnonmaalle lähelle tulevia asuntomessuja 2022 ja tämän jälkeen on vuorossa  Kalevanniemen koulun laajennus ja monitoimihalli. Entistä paremman perhetaloverkoston avulla pystymme hyödyntämään asuntomessujen vetovoiman ja tarjoamaan Turun seudun parhaat varhaiskasvatus- ja koulupalvelut. Nämä houkuttelevat Naantaliin uusia lapsiperheitä ja tervehdyttävät ikäjakaumaamme. Varmistamme näin hyvän ja tasapainoisen tulevaisuutemme Naantalissa.

Uusi keskusta rakentuu hyvää vauhtia, ja muutaman vuoden päästä meillä on entistä vahvempi, ajantasaisempi ja tiiviimpi keskusta, josta löytyy useita lähipalveluita, kauppoja ja yrityksiä, sujuvan joukkoliikenteen lisäksi. Alueelle rakentuu asumisoikeus-, vuokra- ja omistusasuntoja monipuoliseen tarpeeseen.

Ensi vuonna selvitämme myös mahdollisen uuden vanhusten palvelutalon tai tehostetun asumisen yksikön sijoittamista keskustaan tai keskustan tuntumaan. Ensi kevään aikana teemme ensin ikäihmisten palvelutarvekartoituksen ja sen jälkeen päätämme tarvittavat toimenpiteet ja mahdolliset investoinnit.

Matkailun menestystarinaa edesautetaan vanhankaupungin rannan valaistuksen ja tapahtumatarjonnan parantamisella. Pyrimme myös pidentämään matkailukautta näillä toimilla ja yhteistyössä matkailuyritysten kanssa.

Saariston rengastien turvallistamista suunnitellaan ja toteutetaan myöhemmin yhteistyössä valtion kanssa. Emäntäkoulun eritasoristeystä suunnitellaan ensi vuonna ja odotetaan valtion rahoituspäätöstä, joka tullee Raision tunnelin toteutuksen jälkeen. Uusi risteys ja tien nelikaistaistaminen parantaa ja sujuvoittaa yhteyksiä Turun ja Raision suuntaan.

Ja kaikesta tästä panostuksesta huolimatta aiomme pitää kuntaveron nykyisellä kohtuullisella ja alueellisesti kilpailukykyisellä tasollaan.

Toivon ja uskon, että saamme täällä Naantalissa edelleen nauttia rauhan, kasvun ja kestävän kehityksen aikakaudesta. Me nykypäivän ihmiset pääsemme onneksi paljon helpommalla, kuin sadan vuoden iän saavuttanut Sulo Tuusvuori uutta sodanjälkeistä elämää rakentaessaan. Isoisäni ja Sulo olivat turvaamassa Suomen itsenäisyyttä, me voimme tehdä parhaamme pitääksemme Naantalin hyvinvoivana ja itsenäisenä kaupunkina, jossa meidän kaikkien on hyvä elää, asua ja tehdä työtä.

Arvoisa juhlaväki. Näillä sanoilla ja ajatuksilla haluan toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää. Kiitos kaikille tilaisuuden esiintyjille ja järjestelijöille sekä juhlapuhujallemme Mika Hannulalle.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

6.12.2019 Jan Lindström

VG-62 Ringeten 40 -vuotisjuhla

Hyvä ringetteväki, olemme tehneet historiaa!

Vuonna 1979 Naantalissa tehtiin merkittävä tasa-arvoteko. Tytöt ja naiset pääsivät aloittamaan ringetteharrastuksen. Tästä vauhdikkaasta ja jännittävästä joukkuelajista ei ennen tuota vuotta ollut Suomessa tietoakaan. Toki tytöt pelasivat jo jalkapalloa, koripalloa ja lentopalloa, mutta jääpeli puuttui.

Isäni Alpo Lindström ja minä valmensimme C-junioripoikien jääkiekkojoukkuetta. Noin kymmenen - viidentoista tytön joukko kulki mukanamme kannustamassa poikia harjoituksissa ja pelimatkoilla.

Alpon kanssa mietimme, minkä harrastuksen voisimme tarjota näille reippaille ja mukaville, hyvin käyttäytyville nuorille naisille. Valmistelimme jo tyttöjen jääkiekon aloittamista, mutta turkulainen Juhani Wahlsten ehdotti toista lajia. Tytöille suunniteltua, vauhdikasta ja taitoa vaativaa ringetteä. Lajin oli Kanadassa aloittanut jo vuonna 1963 Sam Jacks.

Minä olin tutustunut lajiin vaihto-oppilasvuotenani Michiganissa USA:ssa.

Jääharjoitukset aloitettiin Teljentien kentällä luonnonjäällä marraskuussa 1979. Tyttöjoukossa mukana olivat ainakin Eija Ahokas, Kaisa Salo (nykyisin Lehtonen), Tuija Lindström (Lauhaluoma), Hanna Merilä (Fagerlund) . Tyttöjen joukko kasvoi nopeasti suuremmaksi ja saimme myös asianmukaiset varusteet talven kuluessa. Varusteilla tuolloin tarkoitettiin Alpon katkenneista jääkiekkomailoista tekemiä ja maalaamia mailoja, polvisuojia, hanskoja ja kypärää. Mailat olivat tuolloin kolmea eri väriä, punainen puolustajilla, sininen hyökkääjillä ja valkoinen centterillä, joka sai pelata kaikilla kentän alueilla. Mitään aikarajoituksia rinkulan hallussapitämiselle ei ollut, joten hyvä pelaaja pystyi tappamaan useammankin minuutin tarvittaessa.

Harjoituksia pidettiin ulkojäällä kaksi kertaa viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Mr. Ringette, Juuso Wahlsten, turkulainen jääkiekkolegenda kävi meitä opastamassa ja toi ”oikeita” rinkuloita harjoituksiimme tammikuussa 1980. Mukana harjoituksissa tuolloin oli jo viitisentoista nuorta naista.

Ensimmäinen SM -turnaus pidettiin Uudessakaupungissa keväällä 1980. VG:n alle 15 -vuotiaat voittivat mestaruuden ja yli 15- vuotiaat kärsivät ensitappion Turun joukkueelle, mutta voittivat kuitenkin mm. Kiekkoreippaan murskaluvuin 8-0. Joukkueita oli mukana yhteensä 12. Seuralehti kirjoitti turnauksesta mm. seuraavaa: ” Ei edes Maukka Perusjätkä ja John Travolta yhdessä saa tyttöjä yhtä kuumiksi kuin uusi villitys – ringette.”  

Loppu onkin sitten ringettehistoriaa. Juha Ahokas otti valmennusvastuun, kun minä lähdin varusmiespalvelukseen ja voitti joukkueen kanssa 10 Suomen mestaruutta. Keväällä 1981 VG otti Juhan johdolla ensimmäisen tuplamestaruuden Uudenkaupungin SM -turnauksessa. Halli oli täysi ja tunnelma huumaava. Uudenkaupungin valmentajana toimi muuan Matti ”Mölli” Keinonen. Kauimmat joukkueet tulivat mukaan Kemijärveltä asti.

Isäni Alpo Lindström on kerännyt vuosikymmenten ajan talteen kaikki naantalilaisesta ringetesta kertovat lehtiartikkelit. Ellette jo ole käyneet tutustumassa noihin Alpon keräämiin leikekirjoihin niin suosittelen, että teette sen tilaisuuden jälkeen. Sieltä löytyy monta mukavaa ja ehkä hieman huvittavaakin muistoa noilta ringeten alkuvuosilta tähän päivään asti.

Yksi mieleenpainuva vuosi oli 1989, kun lajia oli harrastettu tasan kymmenen vuotta. Voitimme sekä SM-turnauksen, että C- ja B -junioreiden Suomen mestaruuden. Juha valmensi SM -joukkuetta, minä B -junioreita ja Timo Rantanen C -junioreita. Toki noita mestaruuksia on voitettu monina muinakin vuosina eri juniorisarjoissa.

Idyllinen pieni Naantali hallitsi lajia. Naantalista oli tullut todellinen ringettekaupunki. Ringeten pelaajat ympäri Turun seutua ja kauempaakin ovat halunneet pelata ja menestyä VG:ssä. Kauempaakin on tultu Naantaliin pelaamaan, ainakin Miia Viro Seinäjoelta ja Marja Koponen Helsingistä.

Yhdessä Juha Ahokkaan kanssa suunnittelimme ensimmäisen ringetteoppaan 1980 -luvun alussa Raittiuskasvatusliitolle, sitä painettiin yhtensä 6000 kpl. Minä käänsin säännöt Kanadasta saadusta sääntökirjasta. Jääkiekkojaostoon perustettiin erillinen Ringettejaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin itseoikeutetusti Alpo. Perustettiin Suomen Ringetteliitto ja Kansainvälinen ringetteliitto. Alpo valittiin ringetteliiton varapuheenjohtajaksi ja kansainvälisen ringetteliiton hallituksen jäseneksi.

 Naantalilainen ringette oli saanut myös kansainvälisen ulottuvuuden.

Vuosien 1983-84 vaihteessa teimme ensimmäisen ringettereissun Kanadaan,  lajin mekkaan. Pelasimme Montrealissa ja Torontossa. Silloin emme vielä Kanadan taitaville pelaajille täysin pärjänneet, mutta saimme monia kavereita ja pitkäaikaisia ystäviä sekä rakensimme lajin kansainvälistä yhteyttä. Reissun järjestäjänä toimi Turun Sanomien Polytypoksen toimitusjohtaja Veikko Salo, jolla oli valmiit kontaktit työnsä kautta Kanadaan ja tytär Kaisa pelasi joukkueessa. Juha valmensi ja me Tom Fagerlundin kanssa osallistuimme tuomarointiin. Neljä vuotta myöhemmin VG:n tytöt voittivat jo kaikki 40 Kanadalaisjoukkuetta lajin arvostetuimmassa turnauksessa.

Vuonna 1985 tehtiin lajin näytösmatka Saksan Kölniin yhdessä Turun ringeten kanssa. Lajin huipputurnaus eli Finnair Ringette International -turnaus järjestettiin Naantalissa keväällä 1986.  Joukkueita oli mukana Suomesta, Kanadasta, Ruotsista ja Ranskasta. Myöhemmin kerättiin varusteita ja käytiin opastamassa vielä Viroa ja Tsekkejä lajin pariin.

Ensimmäinen ringeten maailmanmestaruus ja samalla Suomen historian ensimmäinen joukkuelajien maailmanmestaruus voitettiin tammi-helmikuun vaihteessa 1990 Torontossa, Kanadassa. Mukana joukkuessa olivat VG:stä maalivahti Outi Lehto, puolustajat Arja Oksanen ja Kirsi Kauppi sekä hyökkääjät Satu ja Sari Himberg. Toisena valmentaja Eija Ahokas ja huoltajana Tapio Peltomaa. Menestystä on tullut myös myöhempinäkin vuosina niin, pelaajille kuin valmentajillekin.

Kesällä 1990, Unikeonpäivänä, VG:n Watti-Katti -joukkueen kapteeni Eija Ahokas valittiin Naantalin ja Suomen viralliseksi Unikeoksi. Eija oli tuolloin luotsannut joukkueensa kymmenenteen SM -kultaan. Samana vuonna taidettiin perustaa myös kuuluisaksi tullut Watti-Katti -klubi.  

Alpo sai urheiluansioistaan Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomerkin kullatuin ristein 1991. Ringetteliiton kultaisen ansiomerkki tuli hieman myöhemmin. Alpo nimettiin myös Naantalin Kunnon Kuntalaiseksi.

Nuori Suomi sinettiseuraksi VG ringette pääsi vuonna 1993.

Yksi lajin tunnusmerkki on vuosikaudet ollut keväinen, kaikille mukana oleville tarkoitettu palkitsemistilaisuus, jossa joukkueita ja niiden tsemppareita palkitaan ja muistellaan kauden tapahtumia.

Ringeten alkuaikana oli voimassa herrasmiessääntö, ettei naapureista houkutella pelaajia toiseen seuraan, jotta jokaiselle jäi mahdollisuus menestyä. Valitettavasti tuo sääntö on romuttunut ja ajanut alueen yhden SM -seuran varaan. Tämä ei ole lajille eduksi.

Naantalissa on järjestetty kuuluisia kansallisia ja kansainvälisiäkin turnauksia vuosien varrella. Mehukattiturnaus on yksi tällainen vuosikymmenten yli kulkenut turnaus. Aiemmin se pelattiin Tapaninpäivänä ja nykyisin vasta keväällä Katinpentuturnauksena. SM -joukkueemme kulki pitkään nimellä Watti-Katti, Naantalissa toiminut voimayhtiö IVO toimi joukkueen tukijana ja keräsi myönteistä julkisuutta. Nuoremman Mehukattijoukkueen ja myöhemmin edustusjoukkueen pitkäaikaisena tukijana toimi Marli. Monet naantalilaiset yritykset ovat lajia vuosien aikana tukeneet, kiitos tärkeästä tuesta, harrastajien maksut on pystytty pitämään alhaisina ja kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan hyvän harrastuksen pariin.

Lajin säännöt ovat kehittyneet vuosien mittaan ja pelaamisesta on tullut entistä vauhdikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Jäälajien harrastusmahdollisuudet Naantalissa ovat kehittyneet samaan aikaan ja nyt meillä on tarjota asianmukaiset puitteet laajalle harrastajakunnalle. Kaupungin panostus jääurheiluun on ollut merkittävä. Tilojen lisäksi kaupunki tukee harrastajia myös avustuksilla.

Valitettavasti hävisimme kilpailun Olympialaisista naisten jääkiekolle eikä lajimme siten saanut ansaitsemaansa sijaa ja arvostusta urheilumaailmassa. Parhaat pelaajat toki pelaavat molempia lajeja ja ovat osoittaneet luistelutaitonsa olevan maailmanluokkaa.

Ringeten yhteiskunnallinen merkitys näkyy niin tasa-arvon kehittäjänä kuin myös siinä, että tyttöjä on kannustettu mukaan kaikista yhteiskuntaluokista ja tuettu heidän osallistumistaan, vaikka vanhemmat eivät sitä aina ole itse pystyneet tekemään. Moni teini-ikäinen nuori on pelastunut kaidalle tielle lajin ansiosta vuosien varrella, siitä saamme kaikki olla iloisia ja ylpeitä.

Naantali on säilyttänyt tasonsa junioripuolella ja meillä on hyvät, hyvin johdetut ja valmennetut nuoret pelaajamme, mutta valitettavasti edustusjoukkue ei pelaa tällä hetkellä SM-sarjassa. Tämän asian tulisi herättää meidät yhteiseen ponnisteluun , tavoitteena nousu korkeimpaan sarjaan lähivuosina. Olemme näyttäneet voimamme aiemminkin ja nousseet uudelleen voittajiksi – tehdään se yhdessä lähivuosina.

Onnittelut VG-62 Ringetteväelle vuosista ja kiitos teille kaikille täällä mukana oleville. Kiitos myös kaikille niille pelaajille, valmentajille, huoltajille, joukkueen johtajille ja tukijoukoille, jotka olette vuosien varrella töitä tehneet lajin eteen. Olette suuren kiitoksen ansainneet.

Jan Lindström

Ringettevalmentaja, tuomarina ja joukkueenjohtajana vuosina 1979-2004