Viime vuoden syksyllä
Naantalia järkytti ja hämmensi Nesteen ilmoitus öljynjalostamon toiminnan
lopettamisesta. Jalostamo on ollut olemassa koko 60-vuotisen elinikäni, ja
lapsuuteni naapuruston äideistä sekä isistä suuri osa oli työssä Nesteellä. Joissain
perheissä jopa kolme sukupolvea työskenteli jalostamolla, joka tuki
merkittävällä tavalla nuorison harrastustoimintaa ja loi vaurautta kaupunkiin.
Viime vuoden lopulla
yt-prosessi konkretisoi jalostamon lopettamispäätöksen, ja moni työntekijä sai
tiedon työnsä loppumisesta. Joissain perheissä useampikin henkilö menetti
työpaikkansa. Isku oli kova, sekä taloudellisesti että henkisesti.
Naantalin kaupunki
sai pitkään nauttia suuryrityksen maksamista yhteisöveroista ja satamatuloista.
Toki jo vuonna 1992 me poliitikot saimme muistutuksen siitä, että liian hyvään
ei tule tuudittautua. Tuolloin Neste ilmoitti, ettei tee tulosta eikä siksi
maksa myöskään yhteisöveroa. Kaupungin talousarviossa ennakoidun tulon menetys
yhdistettynä 1990-luvun alun lamaan oli Naantalille suorastaan taloudellinen
shokki, josta aiheutui henkilöstön lomautuksia sekä irtisanomisten uhkaa.
Nesteen maksamat
satamatulot loppuivat vuonna 2014, jolloin Naantali joutui yhtiöittämään satamansa kuntalain ja EU:n
kilpailulainsäädännön perusteella. Tuolloin Neste totesi, ettei kaupungin
kanssa enää ollut voimassa olevaa sopimusta satamamaksujen maksamisesta, eikä
näin ollen myöskään velvollisuutta maksaa. Satamamaksuasian lopullinen ratkaisu
on edelleen auki.
Viime vuosina Neste
on menestynyt ja sen myötä Naantalin kassaan on jälleen kertynyt huomattava
summa yhteisöveroa. Jalostamon alasajon jälkeen työpaikkojen mukaan määrittyvä
summa tulee olemaan merkittävästi pienempi. Myös suuri määrä
alihankintatyöpaikkoja poistuu samoin kuin laitoksen säännöllisten seisakkien aiheuttama
tilapäisen työvoiman tarve, jonka vaikutus on ulottunut jopa matkailualalle.
Hotellit ja muut majoitusliikkeet ovat hyötyneet kesäsesongin ulkopuolella
majoittuvista komennustyöntekijöistä.
Nesteen tapauksessa kyse
ei ole ainoastaan yhden yrityksen toiminnan loppumisesta, vaan merkittävästä
alueellisesta teollisuuden rakennemuutoksesta, johon elinkeinoministeri Mika
Lintilä onneksi reagoi nopeasti ja nimitti selvityshenkilöksi kokeneen
naantalilaisen yritysjohtajan ja hallitusammattilaisen, Panu Routilan.
Maaliskuun lopulla
julkaistu Routilan raportti antaa hyvän ja toivorikkaan kuvan alueen uusista mahdollisuuksista.
Yhteiskunnan rahoittamat syväväylä, rautatie, tieverkosto ja saatavilla olevat
sähkö- ja höyryenergia ovat tärkeitä houkuttimia, kun alueelle pyritään
hankkimaan uusia bio- ja kiertotalouden yrityksiä. Muutamat yritykset tekevät
jo parhaillaan käytännön selvityksiä siirtyäkseen Naantaliin. Myös Neste on
saatu kiinnostumaan alueen kehittämisestä ja uusteollistamisesta.
Jopa pilaantuneiden
maa-alueiden ongelma saattaa kääntyä sopivalle yritykselle taloudelliseksi
menestykseksi, sillä puhdistus tulee olemaan haastava ja mielenkiintoinen
projekti. Konseptin kehittäminen hyödyttänee vastaavan kaltaisten alueiden
puhdistajia muuallakin Euroopassa.
Joskus yhteiset
haasteet ovat omiaan käynnistämään uutta yhteistyötä. Naantali on ottanut
aktiivisen kokoonkutsujan roolin, kun Turun, Raision ja Naantalin viranhaltijat
sekä poliitikot ovat perustamassa seudullista kehitysyhtiötä, johon kaavaillaan
mukaan myös yrityksiä. Tavoitteena on, että vielä tämän
vuosikymmenen aikana Nesteen alueelle pystyttäisiin luomaan uusia työpaikkoja tuplasti
jalostamon viimeisiin vuosiin verrattuna.
Bio- ja
kierrätysteollisuuden laitteistot vaativat samalla tavalla käyttö- ja
kunnossapitohenkilöstöä kuin öljynjalostamonkin laitteet. Turun yliopiston uusi
teknillinen tiedekunta tuottaa varmasti tarpeellisia osaajia uusien
teknologioiden kehittämiseen. Osa Nesteen työntekijöistä ehtii todennäköisesti
eläköityä ennen kuin suurempi määrä työpaikkoja alueelle syntyy. Yhtiön
järjestämä muutosturva, työllisyystoimenpiteet ja tukipalvelut pienentävät
osaltaan työntekijöihin kohdistunutta iskua.
Jan Lindström on
Naantalin kaupunginhallituksen puheenjohtaja.