perjantai 14. tammikuuta 2022

Parasta palvelua, veroja kiristämättä

Tammikuun aluevaaleissa tehdään ratkaisuja ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Tulevien hyvinvointialueiden päätöksentekijöiltä vaaditaan vahvaa talousosaamista ja kokemuksen tuomaa näkemystä kokonaisuudesta. Ihmisten terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ei pystytä huolehtimaan pelkällä hyvällä tahdolla.

Parhaat päätöksentekijät pystyvät huolehtimaan siitä, että rahat riittävät tärkeimpiin palveluihin eikä veroja tarvitse kiristää. Menoja ja tuloja pitää tarkastella yhtenä kokonaisuutena, jotta nähdään, mihin rahat riittävät. On pohdittava, missä järjestyksessä meidän veroina maksamiamme rahoja käytetään palvelujen lisäämiseen tai investointeihin, kuten esimerkiksi vanhusten palveluasuntojen rakentamiseen. Kaikkea ei voi tehdä kerralla.

Lisähaastetta tulee siitä, että henkilöstökulut kasvavat joka vuosi ja palkkojen harmonisointi lisää kustannuksia.

Tarkka talousarvio ja toimintasuunnitelma tarvitaan joka ikinen vuosi. Siinä arvioidaan tulot ja menot siten, että rahat riittävät kaikkeen siihen hyvään, mitä alueelle halutaan ja voidaan yhteisillä varoilla järjestää. Yksityisiltä palveluntuottajilta tulee ostaa täydentäviä palveluja esimerkiksi palvelusetelijärjestelmällä, jotta jokainen lääkäriä tarvitseva pääsee nopeasti ja joustavasti hoitoon.

 

Jan Lindström, Kokoomuksen aluevaaliehdokas numerolla 703

RS 14.1.2022

keskiviikko 12. tammikuuta 2022

Parhaat palvelut, hyvät palkat ja alhaiset verot – miten se toteutetaan?

 

Tammikuun aluevaaleissa tehdään ratkaisuja ihmisten terveydestä ja turvallisuudesta. Tulevien hyvinvointialueiden onnistunut toiminta vaatii vahvaa talousosaamista ja kokemuksen tuomaa näkemystä kokonaisuudesta. Terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista ei pystytä huolehtimaan pelkällä hyvällä tahdolla.

Apua tulee saada oikea-aikaisesti, ja kaikilla tulee olla varaa oikeanlaisen avun saamiseen. Taitavalla johtamisella ja esimiestyöllä saadaan hyvinvointialalla paljon aikaan. Työn tavoitteiden tulee olla selvät kaikille, onnistumisia tulee pystyä mittaamaan ja niistä tulee palkita.

Hyvinvointiin varatut yhteiset veroeuromme tulee käyttää mahdollisimman tehokkaasti, ei kehnojen järjestelmien pyörittämiseen, vaan joustavan toiminnan ja valinnanvapauden kehittämiseen. Päätösten vaikutusta on osattava tarkastella myös hieman laajemmin ja kriittisemmin, kuin oman potilashuoneen työtuolilta tai paloauton ratin takaa.

Hyvinvointialueen päätöksenteko ei saa olla omien etujen ajamista, vaan päätökset tulee tehdä kokonaisuuden ja ennen kaikkea palveluja tarvitsevan ihmisen ehdoilla.

Jan Lindström, KOK, 703