Hyvä
ringetteväki, olemme tehneet historiaa!
Vuonna 1979
Naantalissa tehtiin merkittävä tasa-arvoteko. Tytöt ja naiset pääsivät
aloittamaan ringetteharrastuksen. Tästä vauhdikkaasta ja jännittävästä
joukkuelajista ei ennen tuota vuotta ollut Suomessa tietoakaan. Toki tytöt
pelasivat jo jalkapalloa, koripalloa ja lentopalloa, mutta jääpeli puuttui.
Isäni Alpo
Lindström ja minä valmensimme C-junioripoikien jääkiekkojoukkuetta. Noin kymmenen
- viidentoista tytön joukko kulki mukanamme kannustamassa poikia harjoituksissa
ja pelimatkoilla.
Alpon kanssa
mietimme, minkä harrastuksen voisimme tarjota näille reippaille ja mukaville,
hyvin käyttäytyville nuorille naisille. Valmistelimme jo tyttöjen jääkiekon
aloittamista, mutta turkulainen Juhani Wahlsten ehdotti toista lajia. Tytöille
suunniteltua, vauhdikasta ja taitoa vaativaa ringetteä. Lajin oli Kanadassa
aloittanut jo vuonna 1963 Sam Jacks.
Minä olin
tutustunut lajiin vaihto-oppilasvuotenani Michiganissa USA:ssa.
Jääharjoitukset
aloitettiin Teljentien kentällä luonnonjäällä marraskuussa 1979. Tyttöjoukossa
mukana olivat ainakin Eija Ahokas, Kaisa Salo (nykyisin Lehtonen), Tuija
Lindström (Lauhaluoma), Hanna Merilä (Fagerlund) . Tyttöjen joukko kasvoi
nopeasti suuremmaksi ja saimme myös asianmukaiset varusteet talven kuluessa.
Varusteilla tuolloin tarkoitettiin Alpon katkenneista jääkiekkomailoista
tekemiä ja maalaamia mailoja, polvisuojia, hanskoja ja kypärää. Mailat olivat
tuolloin kolmea eri väriä, punainen puolustajilla, sininen hyökkääjillä ja
valkoinen centterillä, joka sai pelata kaikilla kentän alueilla. Mitään
aikarajoituksia rinkulan hallussapitämiselle ei ollut, joten hyvä pelaaja
pystyi tappamaan useammankin minuutin tarvittaessa.
Harjoituksia
pidettiin ulkojäällä kaksi kertaa viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Mr.
Ringette, Juuso Wahlsten, turkulainen jääkiekkolegenda kävi meitä opastamassa
ja toi ”oikeita” rinkuloita harjoituksiimme tammikuussa 1980. Mukana harjoituksissa
tuolloin oli jo viitisentoista nuorta naista.
Ensimmäinen
SM -turnaus pidettiin Uudessakaupungissa keväällä 1980. VG:n alle 15 -vuotiaat
voittivat mestaruuden ja yli 15- vuotiaat kärsivät ensitappion Turun
joukkueelle, mutta voittivat kuitenkin mm. Kiekkoreippaan murskaluvuin 8-0.
Joukkueita oli mukana yhteensä 12. Seuralehti kirjoitti turnauksesta mm.
seuraavaa: ” Ei edes Maukka Perusjätkä ja John Travolta yhdessä saa tyttöjä
yhtä kuumiksi kuin uusi villitys – ringette.”
Loppu onkin
sitten ringettehistoriaa. Juha Ahokas otti valmennusvastuun, kun minä lähdin
varusmiespalvelukseen ja voitti joukkueen kanssa 10 Suomen mestaruutta. Keväällä
1981 VG otti Juhan johdolla ensimmäisen tuplamestaruuden Uudenkaupungin SM
-turnauksessa. Halli oli täysi ja tunnelma huumaava. Uudenkaupungin
valmentajana toimi muuan Matti ”Mölli” Keinonen. Kauimmat joukkueet tulivat
mukaan Kemijärveltä asti.
Isäni Alpo
Lindström on kerännyt vuosikymmenten ajan talteen kaikki naantalilaisesta
ringetesta kertovat lehtiartikkelit. Ellette jo ole käyneet tutustumassa noihin
Alpon keräämiin leikekirjoihin niin suosittelen, että teette sen tilaisuuden
jälkeen. Sieltä löytyy monta mukavaa ja ehkä hieman huvittavaakin muistoa
noilta ringeten alkuvuosilta tähän päivään asti.
Yksi
mieleenpainuva vuosi oli 1989, kun lajia oli harrastettu tasan kymmenen vuotta.
Voitimme sekä SM-turnauksen, että C- ja B -junioreiden Suomen mestaruuden. Juha
valmensi SM -joukkuetta, minä B -junioreita ja Timo Rantanen C -junioreita.
Toki noita mestaruuksia on voitettu monina muinakin vuosina eri
juniorisarjoissa.
Idyllinen
pieni Naantali hallitsi lajia. Naantalista oli tullut todellinen
ringettekaupunki. Ringeten pelaajat ympäri Turun seutua ja kauempaakin ovat
halunneet pelata ja menestyä VG:ssä. Kauempaakin on tultu Naantaliin pelaamaan,
ainakin Miia Viro Seinäjoelta ja Marja Koponen Helsingistä.
Yhdessä Juha
Ahokkaan kanssa suunnittelimme ensimmäisen ringetteoppaan 1980 -luvun alussa
Raittiuskasvatusliitolle, sitä painettiin yhtensä 6000 kpl. Minä käänsin
säännöt Kanadasta saadusta sääntökirjasta. Jääkiekkojaostoon perustettiin
erillinen Ringettejaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin itseoikeutetusti
Alpo. Perustettiin Suomen Ringetteliitto ja Kansainvälinen ringetteliitto. Alpo
valittiin ringetteliiton varapuheenjohtajaksi ja kansainvälisen ringetteliiton
hallituksen jäseneksi.
Naantalilainen ringette oli saanut myös
kansainvälisen ulottuvuuden.
Vuosien
1983-84 vaihteessa teimme ensimmäisen ringettereissun Kanadaan, lajin mekkaan. Pelasimme Montrealissa ja
Torontossa. Silloin emme vielä Kanadan taitaville pelaajille täysin pärjänneet,
mutta saimme monia kavereita ja pitkäaikaisia ystäviä sekä rakensimme lajin
kansainvälistä yhteyttä. Reissun järjestäjänä toimi Turun Sanomien Polytypoksen
toimitusjohtaja Veikko Salo, jolla oli valmiit kontaktit työnsä kautta Kanadaan
ja tytär Kaisa pelasi joukkueessa. Juha valmensi ja me Tom Fagerlundin kanssa
osallistuimme tuomarointiin. Neljä vuotta myöhemmin VG:n tytöt voittivat jo
kaikki 40 Kanadalaisjoukkuetta lajin arvostetuimmassa turnauksessa.
Vuonna 1985
tehtiin lajin näytösmatka Saksan Kölniin yhdessä Turun ringeten kanssa. Lajin
huipputurnaus eli Finnair Ringette International -turnaus järjestettiin
Naantalissa keväällä 1986. Joukkueita
oli mukana Suomesta, Kanadasta, Ruotsista ja Ranskasta. Myöhemmin kerättiin
varusteita ja käytiin opastamassa vielä Viroa ja Tsekkejä lajin pariin.
Ensimmäinen
ringeten maailmanmestaruus ja samalla Suomen historian ensimmäinen
joukkuelajien maailmanmestaruus voitettiin tammi-helmikuun vaihteessa 1990
Torontossa, Kanadassa. Mukana joukkuessa olivat VG:stä maalivahti Outi Lehto,
puolustajat Arja Oksanen ja Kirsi Kauppi sekä hyökkääjät Satu ja Sari Himberg.
Toisena valmentaja Eija Ahokas ja huoltajana Tapio Peltomaa. Menestystä on
tullut myös myöhempinäkin vuosina niin, pelaajille kuin valmentajillekin.
Kesällä
1990, Unikeonpäivänä, VG:n Watti-Katti -joukkueen kapteeni Eija Ahokas
valittiin Naantalin ja Suomen viralliseksi Unikeoksi. Eija oli tuolloin
luotsannut joukkueensa kymmenenteen SM -kultaan. Samana vuonna taidettiin
perustaa myös kuuluisaksi tullut Watti-Katti -klubi.
Alpo sai urheiluansioistaan
Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomerkin kullatuin ristein 1991. Ringetteliiton
kultaisen ansiomerkki tuli hieman myöhemmin. Alpo nimettiin myös Naantalin Kunnon
Kuntalaiseksi.
Nuori Suomi
sinettiseuraksi VG ringette pääsi vuonna 1993.
Yksi lajin
tunnusmerkki on vuosikaudet ollut keväinen, kaikille mukana oleville
tarkoitettu palkitsemistilaisuus, jossa joukkueita ja niiden tsemppareita
palkitaan ja muistellaan kauden tapahtumia.
Ringeten
alkuaikana oli voimassa herrasmiessääntö, ettei naapureista houkutella pelaajia
toiseen seuraan, jotta jokaiselle jäi mahdollisuus menestyä. Valitettavasti tuo
sääntö on romuttunut ja ajanut alueen yhden SM -seuran varaan. Tämä ei ole
lajille eduksi.
Naantalissa
on järjestetty kuuluisia kansallisia ja kansainvälisiäkin turnauksia vuosien
varrella. Mehukattiturnaus on yksi tällainen vuosikymmenten yli kulkenut
turnaus. Aiemmin se pelattiin Tapaninpäivänä ja nykyisin vasta keväällä
Katinpentuturnauksena. SM -joukkueemme kulki pitkään nimellä Watti-Katti,
Naantalissa toiminut voimayhtiö IVO toimi joukkueen tukijana ja keräsi
myönteistä julkisuutta. Nuoremman Mehukattijoukkueen ja myöhemmin
edustusjoukkueen pitkäaikaisena tukijana toimi Marli. Monet naantalilaiset
yritykset ovat lajia vuosien aikana tukeneet, kiitos tärkeästä tuesta, harrastajien
maksut on pystytty pitämään alhaisina ja kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan
hyvän harrastuksen pariin.
Lajin
säännöt ovat kehittyneet vuosien mittaan ja pelaamisesta on tullut entistä
vauhdikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Jäälajien harrastusmahdollisuudet
Naantalissa ovat kehittyneet samaan aikaan ja nyt meillä on tarjota
asianmukaiset puitteet laajalle harrastajakunnalle. Kaupungin panostus
jääurheiluun on ollut merkittävä. Tilojen lisäksi kaupunki tukee harrastajia
myös avustuksilla.
Valitettavasti
hävisimme kilpailun Olympialaisista naisten jääkiekolle eikä lajimme siten
saanut ansaitsemaansa sijaa ja arvostusta urheilumaailmassa. Parhaat pelaajat
toki pelaavat molempia lajeja ja ovat osoittaneet luistelutaitonsa olevan
maailmanluokkaa.
Ringeten yhteiskunnallinen
merkitys näkyy niin tasa-arvon kehittäjänä kuin myös siinä, että tyttöjä on
kannustettu mukaan kaikista yhteiskuntaluokista ja tuettu heidän
osallistumistaan, vaikka vanhemmat eivät sitä aina ole itse pystyneet tekemään.
Moni teini-ikäinen nuori on pelastunut kaidalle tielle lajin ansiosta vuosien
varrella, siitä saamme kaikki olla iloisia ja ylpeitä.
Naantali on
säilyttänyt tasonsa junioripuolella ja meillä on hyvät, hyvin johdetut ja
valmennetut nuoret pelaajamme, mutta valitettavasti edustusjoukkue ei pelaa
tällä hetkellä SM-sarjassa. Tämän asian tulisi herättää meidät yhteiseen
ponnisteluun , tavoitteena nousu korkeimpaan sarjaan lähivuosina. Olemme
näyttäneet voimamme aiemminkin ja nousseet uudelleen voittajiksi – tehdään se
yhdessä lähivuosina.
Onnittelut
VG-62 Ringetteväelle vuosista ja kiitos teille kaikille täällä mukana oleville.
Kiitos myös kaikille niille pelaajille, valmentajille, huoltajille, joukkueen
johtajille ja tukijoukoille, jotka olette vuosien varrella töitä tehneet lajin
eteen. Olette suuren kiitoksen ansainneet.
Jan
Lindström
Ringettevalmentaja,
tuomarina ja joukkueenjohtajana vuosina 1979-2004
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti